Edgelord, Edgy, vanha väsynyt idea yksinäisestä sudesta, plääh, vai onko sekin pelistä kiinni?
"Minun hahmoni on pienenä hylätty, paljon kipua kokenut yksilö, jonka on vaikea luottaa muihin ihmisiin. Kuitenkin kovan pinnan alla sykkii lämmin sydän. Menkää te vaan tekemään se sankariteko, minä huokailen ja teen jotain pikkusen synkempää itse sillä välin..." Usein näemme melko negatiivisia meemejä ja kommentteja, kun joku tuo edgelord-henkisen hahmon pöytäroolipeliin. Tämä reaktio on ymmärrettävää erityisesti silloin, kun pelissä pelaajien hahmot muodostavat tiimin, jonka selviytyminen ja menestys voivat riippua heikoimman lenkin suorituksesta. Kysymys siitä, kuinka usein peleissä tai tiimeissä on vain yhteen hiileen puhaltavia suorittajia, on toinen asia. Tietysti erikoisjoukkojen yksikkö, luolantutkimusosasto alfa tai vastaava voivat olla poikkeus, mutta "hei, me tavattiin tavernassa ja nähtiin sama ilmoitus"? Kauhupeleissä ja peleissä, jotka syventyvät hahmojen sielunelämään enemmän kuin mikä tämän lempiväri on, on aivan eri konteksti näille hahmoille. Hahmo